Tässä blogissa voit tutustua kahden pitkälle kehittyneen maan, Ranskan ja Ruotsin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin eroihin. Näillä mailla, joilla näyttää olevan paljon yhteistä, on itse asiassa hämmästyttäviä eroja tavassa elää ja ajatella. Voimme siis vertailla maita käyttämällä viittä Hofsteden kriteeriä: etäisyys vallasta, individualismi vs. kollektiivisuus, maskuliinisuus vs. feminiinisyys, epävarmuuden välttäminen ja pitkän ja lyhyen aikavälin suuntautuminen.

Individualismi vs kollektivismi
Toinen tarkasteltava kriteeri on individualismi; se tarkoittaa työntekijöiden sitoutumista yritykseen ja sitä, käyttäytyvätkö he yksilöllisesti vai lojaalisti yritystä kohtaan. Ranskassa meillä on työ, jota voimme kutsua yksilölliseksi, mutta se ei tarkoita, ettei ryhmätyötä olisi.
Tilanne ei ole kovin erilainen kuin Ruotsissa, joka on melko individualistinen yhteiskunta, jossa työstä palkitaan yksittäistä henkilöä eikä ryhmää koskevien kriteerien perusteella ja jossa päätökset tehdään pikemminkin omien etujen eikä ryhmän etujen mukaan.

Maskuliinisuus VS feminiinisyys
Kolmas kriteeri on maskuliinisuus tai feminiinisyys: kyse on elämän ihanteista, jotka saavat ihmiset tekemään ratkaisevia valintoja. Jos maa on yleensä miesvaltainen, se tarkoittaa, että väestö keskittyy enemmän kilpailuun, tuloksiin ja menestykseen. Toisaalta, jos maa on taipuvainen feminiinisyyteen, ihmisten ihanteet liittyvät enemmän elämänlaatuun ja sosiaaliseen yhteistyöhön ja siten toisten kunnioittamiseen ja huomioon ottamiseen.
Tällä alalla Ranska on tasapainoisessa ja naisellisuuteen taipuvaisessa asemassa erittäin hyvän sosiaaliturvajärjestelmänsä ansiosta, sillä sen työaika on vain 35 tuntia viikossa ja lomaa on noin viisi viikkoa vuoden aikana, vaikka se onkin tiukka työaikojen suhteen. Lisäksi työväenluokka on enimmäkseen miehiä. Tämä on ainutlaatuista kaikissa Euroopan maissa.

Ruotsi on naisvaltainen maa, yhteiskunta pitää ihmisten välisestä tasa-arvosta ja solidaarisuudesta, ja henkilökohtaisesta ja ammatillisesta elämästä pidetään erityistä huolta joustavilla työajoilla ja vapaa-ajalla työelämässä ja sen ulkopuolella.

Epävarmuuden välttäminen
Neljäs analysoimamme kriteeri on epävarmuuden välttäminen. Tällä kriteerillä arvioidaan tapaa, jolla maa tai yhteiskunta tekee päätöksiä tulevaisuutta ja tuntemattomana hetkenä mahdollisesti syntyviä huolia varten.

Ranskalaisilla ei ole mitään huolia, koska he suunnittelevat useimmat asiat ja haluavat olla hyvin perillä asioista, erityisesti kokouksissa ja erityisesti neuvotteluissa, kuten ammattiliittojen lippulaivaesimerkki: hyvin vähän jäseniä, mutta suurempi kollektiivinen painoarvo kuin saksalaisilla ammattiliitoilla, joissa on edustettuna hädin tuskin ⅕ työväestöstä. Ranskalaiset sopivat erinomaisesti pitkäaikaisiin teknologioihin, kuten ydinvoimaloihin tai juna- ja lentokoneyhtiöihin. Siksi Ranskassa järjestelmä on hyvin järjestäytynyt ja kunnioitettu, ja siellä on vahva ja kehittynyt oikeusjärjestelmä.

Ruotsalainen yhteiskunta toimii eri tavalla kuin ranskalainen, siellä on enemmän suvaitsevaisuutta säännöistä poikkeamiselle, ja jos jokin normi on ongelmallinen tai vanhentunut, sen poistaminen tai muuttaminen ei ole ongelma. Aikataulussa on enemmän vapautta, eikä tarkkuutta vaadita liikaa.

Pitkän aikavälin suuntautuminen VS lyhyen aikavälin suuntautuminen
Viimeinen kriteeri on pitkän tai lyhyen aikavälin suuntautuneisuus, puhumme väestön ja erityisesti yritysten kyvystä sopeutua muutoksiin. Pitkän aikavälin suuntautuminen merkitsee sosiaalisen kulttuurin mullistusten hyväksymistä ja muutoksen omaksumista. Toisaalta lyhyen aikavälin suuntautuminen merkitsee kiinnittymistä kulttuuriperinteisiin ja siten maan juuriin.

Ranska on kehittyneenä maana pitkäjänteinen, kansalaiset ovat hyvin avoimia uusille kulttuureille ja osoittavat ehdotonta suvaitsevaisuutta muita kuin ranskalaisia perinteitä kohtaan. Tässä yhteydessä on tietenkin erotettava toisistaan sosiaaliset ja poliittiset tai jopa yrittäjyyteen liittyvät näkökohdat. Ranska pyrkii myös kouluttamaan nuoria tulevaisuutta varten lisäämällä investointeja ja Japanista tuotuja opetusmenetelmiä tai panostamalla voimakkaasti teknologian integroimiseen kouluihin erityisesti akateemisten tai ministeriöiden FabLabien avulla tai lainaamalla tai lahjoittamalla tietokonelaitteita toisen asteen opiskelijoille.

Ruotsi, vaikkakin hieman vähemmän kuin Ranska, on myös pitkäjänteisesti suuntautunut, olemme melko avoimia muutoksille, eikä perinteiden muuttaminen ole ongelma.

Päätelmä
Nämä ovat lyhyesti sanottuna Ranskan ja Ruotsin väliset sosiokulttuuriset erot, mutta tässä analyysissä ei kuitenkaan tarkastella yksittäisiä henkilöitä, vaan siinä otetaan huomioon väestön yleiset suuntaukset kaikkine monimutkaisuuksineen.