Kreikalla ja Alankomailla ei eurooppalaisina valtioina ole huolta teknologiasta ja infrastruktuurista. Voimme siis vertailla maita käyttämällä viittä Hofsteden kriteeriä: etäisyys vallasta, individualismi vs. kollektiivisuus, maskuliinisuus vs. feminiinisyys, epävarmuuden välttäminen ja pitkän ja lyhyen aikavälin suuntautuminen.

Etäisyys sähköverkosta
Etäisyys valtaan on kriteeri, jolla arvioidaan väestön hyväksyntää yhteiskuntaluokkien ja työntekijöiden väliselle vallan epätasa-arvoiselle jakautumiselle ja näin ollen työelämän suhteille.

Kreikassa vallanjaolla on suuri vaikutusvalta, ja kaikki hyväksyvät hierarkkisen jaottelun, joten luokkien välinen epätasa-arvo on lähes yleisesti hyväksyttyä, ja sen avulla vahvistetaan sosiaalista asemaa ja kunnioitusta, jota on osoitettava. Kreikassa on itse asiassa Euroopan alhaisin rikollisuusaste. Myös iäkkäiden ihmisten kunnioittaminen on olennaista.

Toisaalta Alankomaissa on paljon vähemmän etäisyyttä valtaan kuin Kreikassa, mikä tarkoittaa, että väestö on vähemmän vaativaa ja suvaitsevaisempaa työn suhteen. Työntekijöiden ja esimiesten välillä on enemmän viestintää, ja he haluavat saada tietoa yrityksen muutoksista ja uudistuksista. Eriarvoisuutta ja kontrollia paheksutaan.

Individualismi vskollektivismi
Toinen tarkasteltava kriteeri on individualismi; se tarkoittaa työntekijöiden sitoutumista yritykseen ja sitä, käyttäytyvätkö he yksilöllisesti vai lojaalisti yritystä kohtaan.

Kreikka on melko kollektivistinen maa, ja lapset ovat tottuneet kuulumaan ryhmään syntymästään lähtien, mikä luo vakaita suhteita, joihin liittyy paljon luottamusta. Siksi myös töissä ihmiset ovat hyvin avoimia ja saatavilla ja mahdollistavat kommunikaatioympäristön ja kestävien suhteiden luomisen. Ei siis tarvitse sanoa, että ryhmätyö on parempi kuin yksilötyö.

Hollannissa yhteiskunta keskittyy enemmän individualismiin, huolehdimme ensin itsestämme ja sitten muista, tiimityöskentely näkyy hyvin, mutta meitä kuitenkin palkitaan saavutetuista tuloksista, ja tämä saa ihmiset jakamaan itsensä ja lisää kollegoiden välistä kilpailua. Yhteiskunta toimii itse asiassa molemminpuolisen hyödyn varassa, ja henkilökohtainen ura haittaa lojaalisuutta, joka muodostuisi ryhmissä.

Maskuliinisuus VS feminiinisyys
Kolmas kriteeri on maskuliinisuus tai feminiinisyys: kyse on elämän ihanteista, jotka saavat ihmiset tekemään ratkaisevia valintoja. Jos maa on yleensä miesvaltainen, se tarkoittaa, että väestö keskittyy enemmän kilpailuun, tuloksiin ja menestykseen. Toisaalta, jos maa on taipuvainen feminiinisyyteen, ihmisten ihanteet liittyvät enemmän elämänlaatuun ja sosiaaliseen yhteistyöhön ja siten toisten kunnioittamiseen ja huomioon ottamiseen.

Kreikkalainen yhteiskunta on tasapainossa feminiinisyyden ja maskuliinisuuden välillä, ja yleensä se pitää perheen menestystä ja huolenpitoa tärkeänä, sillä Kreikassa perheellä on hyvin tärkeä rooli, mutta tämä ei sulje pois suurten ryhmien muodostamista, eikä suvaitsevaisuutta ulkomaalaisia ihmisiä tai perinteitä kohtaan puutu.

Alankomaat on hyvin naisellinen maa, jossa ihmiset jakavat yksityis- ja työelämänsä hyvin pitkälle ja ovat hyvin varovaisia näiden kahden välisestä suhteesta. Koko maassa vallitsee suuri solidaarisuus, avoimuus ja tasa-arvo. Keskustelemme mieluummin rauhallisesti ja hiljaisesti. Lisäksi erityisesti työelämässä ei tehdä eroa miesten ja naisten oikeuksien välillä.

Epävarmuuden välttäminen.

Neljäs analysoimamme kriteeri on epävarmuuden välttäminen. Tällä kriteerillä arvioidaan tapaa, jolla maa tai yhteiskunta tekee päätöksiä tulevaisuutta ja tuntemattomana hetkenä mahdollisesti syntyviä huolia varten.

Kreikkalaiset ovat kansaa, joka ei pidä odottamattomuudesta ja valmistautuu mieluummin kaikkiin mahdollisiin muutoksiin. Lain kunnioittaminen on olennaista, eikä normipoikkeamiin suhtauduta kevyesti. Ehkä siksi Kreikassa on Euroopan alhaisin maksuhäiriöprosentti.

Alankomaissa myös epävarmuuden välttäminen sekä normien ja lain kunnioittaminen on korkealla tasolla. Työ perustuu jäykkiin periaatteisiin; säännöt ja aikataulut ovat tiukat, ja maan ideologian ulkopuolisia ajatuksia kohtaan vallitsee jonkinasteinen suvaitsemattomuus. Täsmällisyys, innovatiivisuus ja turvallisuus ovat aloja, joilla noudatetaan suurta huolellisuutta ja joihin ihmiset ovat hyvin kiintyneitä.

Pitkän aikavälin suuntautuminen VS lyhyen aikavälin suuntautuminen
Viimeinen kriteeri on pitkän tai lyhyen aikavälin suuntautuneisuus, puhumme väestön ja erityisesti yritysten kyvystä sopeutua muutoksiin. Pitkän aikavälin suuntautuminen merkitsee sosiaalisen kulttuurin mullistusten hyväksymistä ja muutoksen omaksumista. Toisaalta lyhyen aikavälin suuntautuminen merkitsee kiinnittymistä kulttuuriperinteisiin ja siten maan juuriin.

Tässä kriteerissä kreikkalainen yhteiskunta on neutraalissa asemassa, sillä se ei välitä sopeutua ja hyväksyä uusia perinteitä ja elämäntapoja, mutta Kreikan väestö on myös hyvin kiintynyt maan vanhaan kulttuuriin ja juuriin. Siksi Kreikassa on sekoitus antiikkia ja nykyaikaa, ja siellä on monia arkeologisia jäännöksiä, kuten Ateenan kaltaisen kehittyneen kaupungin keskustassa sijaitseva Athenen temppeli.

Toisaalta Alankomaissa sopeutuminen on suvaitsevaisempaa kuin Kreikassa, ja väestöllä ei ole juuri mitään ongelmia selviytyä kulttuurisista mullistuksista ja sopeutua muutoksiin. Lisäksi säästö- ja investointihalukkuus on suuri.

Päätelmä
Nämä ovat lyhyesti sanottuna Kreikan ja Alankomaiden väliset sosiokulttuuriset erot, mutta tämä analyysi ei ole yksilökohtainen, vaan siinä otetaan huomioon väestön yleiset suuntaukset kaikkine monimutkaisuuksineen.